Raha on monesti aihe, josta ihmiset eivät juttele taidealalla avoimesti. Apurahapäätös pidetään mielellään omana tietona, ja onnistuneita taloudellisia ratkaisuja ei jaeta kollegojen kesken. Kilpailukyvyn säilyttääkseen ns. liikesalaisuudet on joissain tilanteissa järkevää pitää omana tietonaan, mutta esimerkiksi jazzalalla tällaista kilpailua on kuitenkin todella vähän. Itse koen, että avoin tiedon jakaminen alan taloudellista seikoista auttaa koko yhteisön mahdollisuuksia toimia jatkossa paremmin.
Jazz on taloudellisesti pahassa ahdingossa. Tämän myöntää koko yhteisö korkeimpia päättäjiä myöden. Uskon, että suurimpana syynä tähän on jazzyhteisön rikkonaisuus sekä hyvien aloitteiden ja peräänantamattomuuden puute. En haluaisi kuulla enää yhtään keskustelua klassisen ja jazzin välisestä epäsuhdasta valtion tukien kohdalla. Tekijöiden puolelta haluan kuulla mielummin tuoreista taiteellisesti ja tuotannollisesti korkeatasoisista hankkeista, jotka ansaitsevat päästä myös tukijärjestelmien piiriin. Tämän lisäksi haluan kuulla konkreettisista toimista ja päättäjien kontaktoinneista. Ja päättäjien puolelta me kaikki vapaan kentän toimijat haluamme puheiden mukaisia päätöksiä.
Tukia saadakseen toimijalla pitää olla yleensä vuosikausien näytöt toimivasta hankkeesta. Luultavasti ainoa tie julkisiin tukijärjestelmiin on hidas luottamuksen ja sitä kautta myös tukien kasvu. Olisikin kohtuutonta olettaa, että luottamus syntyisi nopeasti. Toisaalta, taidealalla on pikkurahoilla vaikeaa antaa tarvittavia näyttöjä. Tämä on ongelma, johon on vaikeaa löytää ratkaisua. Luovuus ja sitkeys lienevät tässä kohtaa onnistuneen hankkeen avainominaisuuksia.
Uuden kulttuuritapahtuman alkutaival on ilman mesenaattia lähes aina taloudellisesti vaikea. Flame Jazzin kohdalla tämä mesenaatti oli Turku 2011 -säätiö, joka kustansi noin puolet puolet Flame Jazzin vuoden 2011 menoista (50 000€). Mesenaatin avulla syntyi onnistunut Flame Jazz -konsepti, joka vakiintui vuoden 2011 aikana kiinnostavana ja korkeatasoisena Turun alueen jazztapahtumana. Syntyi siis jazzalalle melko mittava toiminta, jolla ei kuitenkaan ole omia pitkäkestoisia taloudellisia raameja. Lähtökohta jatkuvalle kulttuuritapahtumalle on siis varsin erikoinen.
Tulevana vuonna Flame Jazzin talous pitää rakentaa tyhjästä (0€). Yhdistysmuotoisena rahan kerääminen kulttuuritapahtuman järjestämiseen on luontevaa. Flame Jazz ry yrittää juuri nyt päästä monipuolisesti tukijärjestelmien piiriin. Toiminta-avustuksia haetaan sekä kunnalliselta että valtion tasolta eli Turun Kaupungilta ja Taiteen Keskustoimikunnalta. Tämän lisäksi vuoden 2013 rahoitusta haetaan toimintaan laajalti yksityiseltä sektorilta sekä eri säätiöistä. Tämän lisäksi Flame Jazz tehostaa entisestään markkinointia ja nostaa hieman pääsylippujen hintoja talouden vakauttamiseksi.
Huomattavasti vuotta 2011 pienemmällä rahalla pyörinyt vuosi 2012 (alle 20 000€) on osoittanut, että Flame Jazzille on kulttuuripääkaupunkivuoden jälkeenkin selkeä tilaus. Flame Jazz on parin vuoden aikana järjestänyt noin 70 konserttia, joista voin hyvällä omatunnolla sanoa ettei yksikään näistä ole epäonnistunut. Opittavaa toki on kaikilla runsaasti, mutta lähtökohdat jatkolle ovat hyvät.
Taloudellisesti vakaita jazztapahtumia tarvitaan ympäri Suomea, jotta tämä musiikki voi kotimaassa hyvin. Jazzin hyvinvointi täällä on lähtökohta myös kansainväliseen menestykseen. Uskon, että Flame Jazz on hyvä juttu! Siksi yritän jatkaa toimintaa myös ensi vuonna. Aion kirjoittaa tähän blogiin kuulumisia uuden kulttuuritapahtuman talouden rakentamisesta ensinnäkin selkeyttääkseni omia suunnitelmiani sekä mahdollisesti myös auttaakseni muita toteuttamaan ideoitaan.
Jussi Fredriksson
Jazzmuusikko ja Flame Jazz ry:n puheenjohtaja