Turun Sanomat nosti viime perjantaina 17.1.2014 näkyvästi esiin huolen Flame Jazzin jatkosta. Jazzkonserttien järjestäminen ei ole perinteisesti ollut vakaan julkisen rahoituksen piirissä. 2010-luvun aktiiviset toimijat ja artistit ovat osoittaneet jazzille olevan yhteiskunnassa tilausta, ja jazzalan ammattilaiset pystyvät vastaamaan kysyntään kansainvälisesti korkealla tasolla. Ollaan tultu tilanteeseen, jossa kulttuuripolitiikasta päättävät tahot eivät voi välttää keskustelua jazzmusiikin asemasta julkisesti tuettavana taidemuotona. Tarvitaan vahvaa argumentointia puolesta tai vastaan, josta seuraa johtopäätöksiä ja niiden mukaisia toimia.
Sibelius-Akatemia on kouluttanut hyvällä menestyksellä jazzmuusikoita jo 1980-luvulta lähtien. Yhteiskunta on sijoittanut jazzmuusikoiden koulutukseen siis jo huomattavia summia. Työ jazzmusiikin aseman eteen on kuitenkin jätetty täysin puolitiehen. Kansainvälisesti palkitut huippuartistimme eivät pääse nykyisellä järjestelmällä urallaan kuin lupaavalle alkutaipaleelle. Kilpailuihin ja yksittäisille keikoille on helppoa mennä voittamaan, mutta todellinen kansainvälinen menestys vaatii paljon enemmän. Se vaatii nimenomaan taustalleen toimivia rakenteita. Keskityn tässä kirjoituksessa mielestäni rakenteista tärkeimpään osioon eli konserttien järjestämiseen kotimaassa.
Kaiken perustana pitää olla vahva kotikenttä, joka Suomesta edelleen puuttuu. Tärkein yksittäinen osa tätä kotikenttää on vakaa ja monipuolinen konserttitoiminta. Jazzmusiikki syntyy ja kehittyy nimenomaan lavalla. Muusikot tarvitsevat elääkseen ja kehittyäkseen taiteilijoina esiintymismahdollisuuksia, ja yleisö haluaa nauttia musiikista. Yhtälö on yksinkertainen, ja siihen on tarjolla ratkaisuja. Ponnistus kansainväliseen menestykseen lähtee meidän kotiklubeilta. Fakta on, että Suomessa ei ole yhtään ainutta taloudellisesti vakaata jazzkonserttien järjestäjää. Nyt on korkea aika korjata tilanne useassakin kaupungissa.
Jussi Fredriksson
Flame Jazz ry:n puheenjohtaja